Likapyykkiä ja yllätyksettömyyttä

Jääkiekkokausi on saatu päätökseen niin Suomessa, Euroopassa kuin myös Atlantin takana NHL:ssä. Ja on pakko sanoa, että kausi oli ilman sarvia ja hampaita yllätyksetön, sillä jo alkukaudesta oli selvää, että esimerkiksi Venäjä, Detroit ja Kärpät tulevat olemaan ne kovimmat mestarisuosikit.

No, kausi ei onneksi ollut niin yksiselitteinen, vaan siihen sisältyi monia hienoja tapahtumia ja hienoja hetkiä, joista suuri kiitos kuuluu pelaajille. Esimerkiksi Kanadan alle 20-vuotiaiden maajoukkue teki jälleen suuren vaikutuksen ollen aivan omaa luokkaansa.

SM-liigakauden voisi sanoa ennakoineen tulevalla sarjakaudella alkavaa liigaseurojen suurempaa tv-sopimussaalista, kun esimerkiksi Jyväskylän JYP viisaasti sijoitti suuria summia jo viime kauteen eikä lähtenyt mukaan vasta tulevan kauden siirtorulettikilpaan. Lisäksi hienoisesta vallan uusjaosta kertonee myös Bluesin ja Tapparan nouseminen neljän kärkijoukkueen joukkoon. Toki katseet täytyy kääntää myös Mestikseen, jossa Turun Toverit, kavereiden kesken TuTo, oli koko kauden selvästi kaikkia muita parempi. Ensi kautta spekuloitaessa on pakko miettiä, mitä nyt tapahtuu, kun menestyksen yksi pääarkkitehti Ismo Lehkonen lähtee Jokereiden valmennusportaaseen.

Tietysti kotimaisen pääsarjakauden huipennus oli Oulun Kärppien toinen peräkkäinen mestaruus, mutta Suomi on siitä hauska maa, ettei siitä enää voi tehdä suurempaa meteliä, kun se oli jo seuran kolmas mestaruus neljän vuoden sisällä. Onnittelut Kärpille silti hienosta kaudesta.

Mutta siltikin kotimaisen pääsarjakauden suurin ja tärkein asia oli kahden legendan Raimo Helmisen ja Erik Hämäläisen siirtyminen ansaituille eläkepäiville. Erityisesti Eepin kohdalla 1000. SM-liigaottelu on saavutus, jota tuskin koskaan SM-liigakaukaloissa rikotaan. Ja sitten meillä on Raipe, joka pelasi viimeisellä SM-liigakaudellaan "vielä kerran pojat" -menttaliteetilla. Ja voi pojat, se viimeinen peli ja se lätkäkansan mukanaolo oli jotain käsittämätöntä. Se oli jotain sellaista, mikä viimeistään todisti Suomen kiekkokulttuurin olevan heti Kanadan jälkeen maailman toiseksi parasta!

Maajoukkueen osalta kiekkokausi meni enemmän tai vähemmän ei pelillisiin seikkoihin pureutuessa. Nuorten MM-kisat, kahdet sellaiset, menivät pelillisesti kummatkin surkeasti, ja 18-vuotiaiden jälkipyykkiä tultaneen pesemään vielä pitkään. Aikuisten puolella Doug Shedden sai lopulta pestyä omat likapyykkinsä kelvollisella tavalla, vaikkakaan koko totuutta asiasta ei olla mitä ilmeisemmin vielä kuultu - ehkä sitten joskus. Myös Suomen oma kultainen sukupolvi petti MM-kisafanit jollain tasolla, kun kolmikko Peltonen - Koivu - Selänne ei päässyt missään vaiheessa esimerkiksi Torinosta tutulle tasolle. Täytyy toki muistaa, etteivät nämä pojat ole enää nuoria rämäpäisiä rymistelijöitä vaan vanhoja legendoja.

Ilonaiheitakin Kanadasta suomalaispelaajien takataskuihin silti jäi, sillä esimerkiksi Sami Lepistö, Anssi Salmela ja Antti Pihlström olivat jäätäviä läpi kisojen. MM-kisajoukkueen pronssi on ihan mukava saavutus, mutta Leijonat tavoittelee MM- ja olympiakarkeloista vain ja ainoastaan kultaa. Se on karu mutta harvinaisen tosi fakta. Tosin näissä kisoissa Venäjä näytti olevansa The Joukkue, se joukkue, joka on punakoneen jälkeläinen.

NHL-kausi tullaan muistamaan tulevaisuudessa 124 miljoonasta dollarista, nuorien supertähtien todellisesta tähtiin noususta, suomalaisten tehottomuudesta ja Red Wingsin mestaruusjuhlista.

Aleksander Ovetshkinin 124 miljoonan dollarin ja 13 vuoden jatkosopimus Washingtonin kanssa oli yksi kiekkokauden suurimmista uutisista, mutta vielä suurempi juttu oli se, että kolme kovaa kuningasta Ovetshkin, Crosby ja Malkin nousivat nyt viimeistään todellisiksi supersankareiksi, joita ei pysäytä mikään. Suomalaisittain kausi meni heikosti, sillä paras suomalainen, Olli Jokinen, oli pistepörssissä vasta sijalla 33. Kun vielä maalivahtiosastokin petti Suomi-fanit, ei suomalaiseen NHL-kauteen missään nimessä voi olla tyytyväinen.

Päällimmäisenä NHL-kaudesta jää kuitenkin mieleen Ikea Express, Detroit Red Wings, jolle ei lopulta löytynyt pysäyttäjää ja joka oli oikeastaan jo lokakuusta lähtien selkein suosikki Stanley Cupin mestariksi. Joukkueesta löytyy myös Suomen NHL-kauden pelastaja Valtteri Filppula, jolle voi hyvällä syyllä povata pitkää ja menestyksekästä uraa kapeissa kaukaloissa, sen verran hienoa kiekkoa Myyrmäen mies pelasi, eikä miestä syyttä verrattu legendaariseen Bobby Orriin.

Kaiken kaikkiaan jääkiekkokausi oli yllätyksetön ja sellaisena myös kesän kestosuosikki NHL-draftikin tulee pysymään, sillä suuri ykkösvaihtoehto NHL:n ensimmäiseksi varaukseksi on kanadalainen Steven Stamkos, joka on Kanadan junioriliiga OHL:n Sarnia Stingissä paukutellut kahdella viime kaudella yhteensä 197 tehopistettä - ei mikään turha kaveri.

Palataan asiaan jossain vaiheessa, kenties draft-uutisin tai elokuun alussa, aika näyttää. Mutta uusia juttuja odotellessa kiitos kuluneesta kiekkokaudesta siihen saakka kunnes jäätä löytyy muualtakin kuin virvoitusjuomien viilentäjänä.