Lätkä on ikuista

"Sulla on vieläkin täällä se naisia tulee ja naisia menee, mutta lätkä forever -yhteisö (vaikka sä seurustelet)", veistelee kaverini armeijan kotiintulomatkalla.

Niin on, koska jääkiekko todellakin on ikuista. Se fiilis, kun kiekko tippuu jäähän, kausi alkaa, NHL-sivu 235 lähtee pyörimään aamusta toiseen, kiekkojutut - kaikki jääkiekkoon liittyvä on maagista, suorastaan käsittämätöntä. Jotain sellaista, millaista fiilistä ei voi yksinkertaisesti saada kuin jääkiekosta.

Ajatus ja innostus kanadalaisten suurimmasta lapsesta on edelleenkin kuin pikkupojalla, vaikka tänne blogille ei ole mitään vähään aikaan kirjoitettukaan. Edellisen jutun jälkeen on tapahtunut paljon: mestaruuksia on voitettuja ja hävitty, on tapahtunut suuria pelaajakauppoja, muun muassa Saku on nykyään Ducksin mies, ja on tapahtunut lopettamisia, sillä esimerkiksi Teppo Numminen on siirtänyt hokkarit kaukalosta toimistoon.

Ja kuten jo varmasti useimmat blogin lukijoista - tai ainakin jompikumpi heistä - saattaa arvata, niin on aika sanoa jäähyväiset tälle blogille, koska nyt on vain päässyt käymään, niin että aika ei millään tänne kirjoittamiseen. Ei ainakaan seuraavaan kolmeen kuukauteen, jonka vielä armeijan harmaissa vietän.

Ainakin tällä erää blogikirjoittelu on tässä, mutta kun aika sen sallii, saattaa blogi ilmestyä vielä jonnekin päin internetiä - joko tänne tai muualle. Jos näin käy, niin ilmoitan siitä vielä tänne. Nyt on aika sanoa näkemiin.