Turun uusi Scotty Bowman

Turun Palloseurasta tuli tänään ensimmäinen SM-liigajoukkue, joka vaihtoi valmentajaa kesken kauden. Yllätyksenä se tuskin ei tullut kenellekään, sillä koko syksyn eri tiedotusvälineet ovat hehkuttaneet, että kohta TPS:n ajelehtiminen Virran viemänä loppuu.

No, loppuihan se armon sunnuntaina 26. lokakuuta 2008. Päivänä, jolloin nuoret aikuiset äänestävät Idolssia tai Big Brotheria eivätkä kunnallisvaaleja.

Huomenna, tai viimeistään tiistaina alkaa urheilusivuille ilmestyä tilastoja, joissa kerrotaan, ettei valmentajan vaihto yleensä auta. Niin ja onhan näihin juttuihin myös liitetty haastatteluina potkut joskus saaneiden valmentajien kommentteja työttömäksi jäämisestä. Niinpä Kai Suikkasella onkin kova tehtävä, kun hän ottanee maanantaina vastaan TPS:n valmennusvastuun, sillä kaikki odottavat, että Tepsin kurssi kääntyy parempaan suuntaan.

Turussa ei ole helppoa olla häviäjä.

Sen tietää myös Kai. Ja nyt kai myös Hannu Virta.

Jos asia on, kuten Turusta tihkuneet tiedot ovat kertoneet, että Virta menetti valmennusotteensa jo viime talvena ylimielisellä käytöksellään, ovat potkut ainoa järkevä vaihtoehto. Mutta mikäli niin ei ole, ei potkuissa ole sen enempää järkeä kuin lokakuisessa syysmyrskyssä.

Jos nyt joku ei vielä ole sitä tiedostanut, niin joukkueet eivät vaihdu silloin kun koutsi vaihtuu, jengit pysyvät kasassa ja ehkä siihen suosta nousemiseen tarvitaan muutakin kuin potkut-niminen taikasauva. Tarvitaan taikasauva nimeltä pysyvä muutos.

Kuinka homma toimii Turussa, vaihtuuko taikasauva?

Ei vaihdu. Kaikki tietävät, miten jääkiekko muuttui Turun Palloseurassa toimitusjohtajavaihdoksen jälkeen - ei mitenkään. Samat ongelmat taloudessa ja kaukalossa jäivät jäljelle edelleen, ja jos haluaisi sanoa ilkeästi, niin Turussa ollaan vieläkin nesteessä. Vuosituhannen vaihteen sijasta tämä neste ei kuitenkaan ole shamppanjaa.

Ja jos jollekin jäi epäselväksi, ei se ole myöskään mitään muutakaan alkoholia.

TPS on tällä hetkellä niin pahasti takalukossa, että vaikka valmennuksesta vastaisi itse Scotty Bowman, ei pelille kentällä tapahtuisi mitään; muutoksia tarvitaan nimenomaan sikariportaaseen eikä pikkusikariportaaseen. Turussa pitäisi tehdä kerrankin oikeita ratkaisuja ja vaihtaa koko organisaatio kertaheitolla - mutta se kuinka se onnistuu, onkin jo erilainen tarina.

Siinä tarinassa ei välttämättä ole onnellista loppua. Harmi kyllä.

SM-liigapurkasta meni maku

Kun purkan laittaa suuhun, elämänlaatu paranee potenssiin numero 99: suu raikastuu, hampaat paranevat ja jopa pomo näyttää paljon mukavammalta.

Kun purkkaa on pureskellut tarpeeksi, siitä katoaa maku, koska se ei kestä jatkuvaa pureskelua eikä suomalaisten metsien ksytolilla varusteltua kanssasisartaan ole edes tarkoitettu pitkäkestoiseksi.

Silloin purkasta lähtee maku, ja se sylkäistään pois.

SM-liigakin on kuin purkka. Eikä nytkäään kyse ole kestopurkasta. Liigakiekko on tällä hetkellä valovuoden jäljessä esimerkiksi Elitserieniä, ja tuntuu jopa siltä, että vaikka SM-liigakiekkoa pelattaisiin Helsingin Olympiastadionilla täydellisessä kelissä, täydellisillä joukkueilla ja täydellä areenalla, ei pelistä saisi mitään irti.

Pelin syke ja intensiteetti on surkea.

Mutta miksi?

Juuri siksi. Raha, selityksen tietävät kaikki.

Mutta onneksi meillä, siis Suomen pääsarja SM-liigalla, on vain vähän vaaroja: Venäjä, Ruotsi, Sveitsi, Kanada, USA, Tshekki ja jopa Saksa... Yksinkertaisesti parhaat pelaajat viedään tai on jo viety Suomesta pois ja vaikka liigapaluun ovat tehneet esimerkiksi NHL-tason kiekkoilijat Sami Kapanen ja Ville Nieminen, ei se auta. Jos Kapanen pelaa liigassa Mestis-pelaajien kanssa, ei pelistä voi nauttia, kun parhaat liigakiekkoilijat mahtuisivat parhaana päivänään NHL:n All Stars -otteluun ja toiset hädin tuskin ECHL:ään, NHL:n farmin farmiin.

Kanadan juniorisarjoista on turha edes puhua, eiköhän nöyryytystä ole jo tarpeeksi.

Tilanne on erittäin kestämätön. Paitsi siinä tapauksessa, että liigassa olisi vain kaksi joukkuetta, Blues ja JYP. Vain ne pelaavat tällä hetkellä kiekkoa, josta voi nauttia.

Kun vielä vuosia sitten SM-liiga oli täyden paketin irtokarkkipussi, ei tällä hetkellä voi puhua kuin purkkapussista – eikä edes siitäkään, sillä isot ja pahat kiekkoilun ilkikuriset gangsterit Änäri, Känäri ja Eläri ovat vieneet tuoreet purkat pois ja jättäneet pussiin vain jo kerran pureskellut purkat.

Ja niistä purkista on lähtenyt jo maku.