Jos Kanadan ja Suomen juniorituotantoja vertaa, yksi ero nousee ylitse muiden: Kanadassa juniorit - tähdet ja ei-tähdet - saavat pelata kovia pelejä niin paljon kuin vain kunto ja pelitaidot edellyttävät.
Suomessa näin ei ole.
Mutta kun näin joskus edes tapahtuu, on tulos vähintäänkin mielenkiintoinen. Esimerkiksi käyvät Suomen nuorten jääkiekkomaajoukkueen Joonas Nättinen ja Toni Rajala. Vielä tämän kauden alussa Rajala oli Suomen 1991-syntyneiden selkeä soihdunkantaja, mutta kun Nättinen on saanut Bluesissa peliaikaa syksyn ja talven aikana, on ero kääntynyt päälaelleen ja yllätys, yllätys Nättinen on tällä hetkellä ysiykkösten kovin kiintotähti.
Tosin, ei Rajalakaan huono ole. Suurin ero poikien välille tulee kuitenkin juuri SM-liigassa pelattujen otteluiden määrästä. Nättinen pelaa kovemmin, liikettä on enemmän ja miehenalun ratkaisutkin ovat nopeampia; kovat pelit näkyvät herran otteissa.
Jos joulupukille, pullonhengelle tai vaikkapa SM-liigavalmentajalle saisi yhden toiveen esittää, se kuuluisi näin: antakaa poikien pelata muuallakin kuin vaihtopenkillä, sillä vain kovat otteet tekevät pelaajista pelaajia. Ja ehkä ensi kaudella ei tarvitse roudata niitä ylijäämä-kanukkeja tänne pyörimään, kun peliajan voi antaa oman kylän pojille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti